Käyntejä kotisivuilla:646078 kpl
UKK-puisto 2006TEAM PAHVIN RUSKARETKI SAARISELÄLLE 8.9.-15.9.2006Matkalle lähdettiin Porista perjantaina 8.9.2006 klo 15.05 kokoonpanolla: Joel Blom (Jokke), Juha Virtanen (Bee), Jyrki Tomberg (Jyräys) ja Pasi Malja (Mysiini). Nuorin Pahvi Bluemaster joutui jäämään rannalle ruikuttamaan. PK-yrittäjän on pakko takoa, kun rauta on kuuma, ettei asiakkaat karkaa. Bluemaster jäi siis basekämppiin ’ylipäällikön reserviksi’ odottamaan mahdollista ’rescue-komennusta’. Hyväksi havaittu retkiheppa Volvo V 40 lähti taittamaan matkaa vanhasta muistista Jokken turvallisen tuntuisessa ohjauksessa. Hetken päästä auton kabiinista kuului laulun luritusta Martti Servon tahdittamana…”lottokierros – ei taaskaan seitsemän oikein, mutta ovikello toi vieraat eteiseen, Ufo tarjosi kaakaon, maistoin, sanoin hyvää on. Muki tiskattiin, kuivattiin, koneet käynnistettiin”   Pääpahvi oli varannut tiimille majoituskohteen Rovaniemen yläpuolelta. Perille saavuttiin lauantaiaamuyöllä klo 00.45. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin aamulla klo 09.00 kohti Sodankylää, jossa teimme viimeisimpiä ruokaostoksia. Runsaat aamupalat nautimme hotelli Holiday Bear Innin loungessa. Ilmanala oli todellakin melkein kesäisen lämmin. Saavuimme ’Sääriselälle’ ja Kuukkelin sekatavarakauppaan puolen päivän jälkeen. Samalla tehtiin majoitusvaraus torstai-perjantaiyöksi naapurin varauskeskuksesta. Nautimme vielä perinteiset pullakahvit Kaunispään huippuravintolassa ja soittelimme viimeiset kuulumiset ’naaraspahveille’. Houston vaikenisi hetken kuluttua.
Aittajärven tiellä kuljettaja joutui välillä poistamaan raskaampia kyytiläisiä tien varteen jalkapatikalle. Volvo yritti ottaa parissa kohtaa pohjakosketuksia. Aittajärvellä olimme klo 15.10. Alkuvarustautumisen ja muutaman ’longamiinin’ jälkeen pääsimme matkaan klo 16.09. Edessä olikin heti alkuunsa Luttojoen ylitys. Joka jannulle löytyi hyvät ’ylitys-spittarit’. Kenelle mallia Lasse Viren, kenelle tyyliin tanssipatiinit. Tarkoituksemme oli kulkea Maantiekurua myöden ’Sorbusojan’ kämpälle. Lähtiäisiksi naaraspahveilta tuli ohjeistusta pitää silmät auki ja katsella, josko matkalla näkyisi ’revoja’ - ilmojen kylmetessä ja öiden pimetessä niitä kuulemma olisi tarjolla. Perille kämpälle saavuimme illan hämärtyessä n. klo 21.00. Pääpahvi Jokke oli varannut matkaajille kolmeksi yöksi varaustuvat, joista ensimmäinen oli Sorvusojalla. Kämppäkavereiksi saatiin kaksi keski-ikään ehtinyttä neitokaista. Sunnuntaiaamun valjetessa, aamupalan jälkeen, lähdimme kohti Paratiisikurua hyvissä ajoin klo 11.00. Matkalle ideoimme, että rinkat jätettäisiin Hattupäiden rinteille ja ylös Paratiisikurun lammille matkattaisiin päiväreppujen kanssa. Näin myös tehtiin. Matkalle otettiin vain tarpeellinen ruoantekovarustus ja hieman ’lisähappea’. Matka ylös lammille otti ruokaryhmä Bee&Mysiinille niin koville, että pojat päättivät valmistaa tuhdin aterian. Kakkosruokaryhmä Jokke&Jyräys ajattelivat pärjätä vähemmin eväin.
Lähtiessämme Paratiisikurusta ilma oli puolipilvinen ja edelleen lämmin. Lämpöä yli 10 astetta. Kaiken kaikkiaan erinomainen keli matkantekoon. Rinkat kaapattiin mukaan rinteeltä ja ’rypistettiin’ ylös Hattupäille. Arvelimme, että Paratiisikurusta kiipeäminen suoraan Ukselman rinnettä olisi niinkin hyväkuntoisille sporttisille karjuille, kuin Pahvit, ’mission impossible’. Tultiin siihen lopputulokseen, että olisi ollut helppo nakki. Pirunportille saapuessamme alkoi sataa vettä. Ensin tihuttaen, sitten voimistuen. Matkaajien Gore-Tex, Ens-Tex, Tois-Tex-asusteet tuli testattua kunnolla. Hyvin pitivät vettä sekä ulkoa että sisältä. Tosiasiahan on, että kun vettä tulee kunnolla, on ainoa vedenpitävä asuste vanhanajan sadepuku. Perillä Muorravaarakan varaustuvalla olimme klo 18.15.   Aamupalan jälkeen lähdimme klo 10.00 kohti Anteria ja Keskon kämppää. Aamupalaksi nautimme ensimmäisinä aamuina pastaa. Ajatuksena, että siihen kun pääsemme seuraavaksi kunnolla ruokailemaan menee kuitenkin aikaa, joten hyvä tankata heti aamulla tuhdit atriat. Kolmena aamuna kun syö pastaa, alkaa sekin maistua ’puulta’. Viimeiset aamut söimmekin kaurapuuroa kiisselin kera. Pastojen jälkeen maistui muuten hyvältä. Muorravaarakasta kun lähdetään Anterin suuntaan on heti kämpän takaa lähtevästä polusta melko jyrkkää nousua Tiuhtelmakurua myöden Tiuhtelmapään ja Muorravaarakan Purnuvaaran satulaan. Mäessä oli Pahvin jalka kovilla, ja ennen kuin viimeinenkin korkeuskäyrä oli ’rypistetty’ ylöspäin, jalat hyvinkin hapoilla. Pidimme taukoa Kaarreojan latvoilla luonnonkauniissa laaksossa. Matkaa jatkettaessa vastaan tuli Anterista matkalaisia, jotka kertoivat viimeöisestä tilanahtaudesta Anterin kämpällä. Pahviin tuli äkkiä ylimääräistä energiaa. Melkoista ’matalaliitoa’ mentiin aina tuvalle asti, jossa olimme perillä klo 13.25. Aurinko paistoi ja kämppä tyhjillään. Vain parin matkalaisen tavarat kämpässä odottamassa päivämatkalaisia. Hetken auringossa paistattelun jälkeen saunan lämmitykseen. Kolme päivää jalassa olleet kalsarit saisivat kyytiä.
Reilun kolmenkymmen kilometrin matkan olimme kantaneet olutta ja lonkeroa rinkassa. Saunan jälkeen maistui olut ja lonkero taivaalliselta, jonka jälkeen olikin Anterinmukan kesäteatterissa esiintyvän taiteilijan vuoro…performanssi lähes täysille katsomoille. 
Tiistaiaamu valkeni sateisen tuntuisena. Pienen neuvottelun jälkeen päätimme pitää luppopäivän. Olisihan seuraavana päivänä raskaan puoleinen taival aina Jyrkkävaaraan asti. Kaikenlaisille puuhdetöille riitti nyt aikaa. Raportin esikirjotusta syntyi karttalehden selkäpuolelle. Puuvajasta kuului myös hetkittäin työn ääniä. Baletin parissa kannuksensa hankkinut Rudolfin veli ’Anterin Nurejev’ saattoi myös rauhassa harjoitella liikkeitään…olisikohan kaveri päässyt aavistuksen pulskistumaan sitten parhaiden päivien? Joka tapauksessa liikkeet olivat edelleenkin notkeita ja sulavia. 
Aamuherätys oli klo 06.30. Pääpahvi määräsi herätyksen aikaiseksi perustellen ratkaisuaan pitkällä päivämarssilla. Minkäänlaista kapinahenkeä ei joukossa ilmennyt. Kaikki olivat ’tikkana’ ylhäällä jo ennen H –hetkeä. Aamupalan jälkeen lähdimme taittamaan tämän matkan pisintä päivätaivalta (n. 25 km). Matkaa tehtiin Kaarreojan vartta myöden Tiuhtelmapään ja Sara-Pieran Muurivaaran satulaan. Tähän asti olevinaan kartta- ja kompassivastaavana toiminut Jyräys pyrki osoittamaan maastosta kartassa olevaa em. tunturin muodostamaa ’leveää satulaa’…väärään suuntaan!! Joutui kaveri tunnustamaan erheensä ja kulkemaan häntä koipien välissä pääpahvin viitoittamaa tietä. Ilmanala oli jälleen kerran mitä parahin. Aurinko paistoi ja lämpöä oli yli 10 astetta. Päätimmekin valmistaa ateriat Kannattamanoskan tunturin rinteellä n. 450 m:n korkeudessa. Tankkauksen jälkeen jatkoimme, maltillista vauhtia pitäen, aina Harrijoen ja Muorravaarakanjoen risteykseen. Etsimme hetken Muorravaarakanjoen törmällä olevaa tulentekopaikkaa, jossa pidimme päivän viimeisen lepotauon ennen Jyrkkävaaraan saapumista.Jyrkkävaaran kämppä sijoittuu matkalaisia ajatellen, voitaisiinko sanoa, ei niin otolliseen paikkaan. ’Turhankävelijä’ kun pyrkii mahdollisimman äkkiä suurtunturimaastoon, miksi Jyrkkävaaran miljöötä ei voida luonnehtia. Jos kuka pitää kulkemisesta jokitörmää myöden ja ’lurujen’ solinaa kuunnellen, on matka Aittajärveltä Jyrkkävaaraan otollista maastoa kulkea. Keskiviikkoilta kului vaatteita kuivatellessa ja mm. mitäruokaakukintulisisyömäänsivistyksessä –unelmoinnin parissa. Kuka näki unta pizzasta, kuka häränpihvistä. Saattoi siinä unessa vilahtaa myös ’Humppilan piimät’ tai vaikkapa ’Kappelin pimut’. Aamulla lähdettiin viimeiselle etapille, jokitörmiä seuraillen, Aittajärveä kohden. Torstaiaamu oli ensimmäinen vähän kylmempi aamu. Lämpötila enää vajaa 10 astetta. Kuitenkin erinomainen keli patikkaan. Nautimme rantatörmien maisemista täysin rinnoin. Luton ylitys sujui tälläkin kertaa ilman kommelluksia. Perillä parkkipaikalla olimme hyvissä ajoin iltapäivällä klo yhden jälkeen.  
 Kaiken kaikkiaan tämäkin reissu oli onnistunut ja erityismaininta kuuluu Ilmojen haltijalle, joka oli kertakaikkisen suotuisalla päällä. Loppumatkasta suunniteltiin jo Pahvien tulevia mahdollisia retkikohteita. Agendalla jo aiemmin vilahtanut Kebnekaise sai kaveriksee muutaman muun mahdollisen kohteen. Siitä sitten ajankohtaista-palstalla enemmän kunhan kohde selviää… Copyright © teksti Jyrki Tomberg Kuvat © Juha Virtanen ja Joel Blom
|
