Vierailut

Käyntejä kotisivuilla:634039 kpl

Halti kevät 2007

 

’PAFFIT’ PALAA HALTILLE 13.4.-18.4.2007"

Matkaan lähdettiin 13. päivä perjantaina Porin puuvillan edestä klo 11.30. Jo edellisenä päivänä pakattiin matkailuauto reissukuntoon. Vielä aamulla pääpahvi Jokke ja Bee tarkistivat että kaikki oli valmista matkaa varten. Bluemaster ja Mysiini ongittiin matkaan ennen Jyräyksen hakua puuvillasta. Sen verran pitää hehkuttaa matkustusmuotoamme, että kerrassaan verraton peli viidelle hengelle on malli Solifer Mobile 644. Menopeli on rekisteröity seitsemälle, mutta käytännössä tällaiselle reissulle, jossa varusteita on enemmän kun lääkäri määrää, viisi henkeä on kyllä ehdoton maksimi.Auto taittoi matkaa Merikarvialle…aivan yllättäen pääpahvi käänsi auton Köffin parkkipaikalle ja arvokkaan oloisena oli ilmiselvästi kertomassa matkalaisille matkan ’järjestyssääntöjä’ ja huomauttamassa ties mistä epäkurantista käytöksestä!!! Näin varmaan ajattelivat nuoremmat Pahvit pelon sekaisin tuntein. Yllätys olikin melkoinen, kun kaveri veti jätesäkistä Pahvien omat sponsoripainanteilla (etusivumme yhteistyökumppanit –linkki) varustetut retkipaidat. Nyt oli ’iso kala koukussa’…Lauhansarven Sarvi (Teppo) oli lupautunut basekämpin reaaliaikaiseksi tiedottajaksi sivuillaan www.lauha.fi  Pahvien tehdessä matkaa extremeolosuhteissa.

halti-07_2.jpg

 

Parkkipaikalla jaettiin reissun menomatkan ajovuorot seuraavasti: Jokke (230 km), Jyräys (150 km), Mysiini (250 km), Masteri  (210 km) ja Bee viimeiset 200 km. Tähtäimessä oli, että matkataan yhtä soittoa aina ’Kilpparille’ asti. Vaasassa kävimme pikaisesti moikkaamassa Been vanhempia. Matkaa varten saimme Been äiteen tekemää Pizzaa, mikä maistui erinomaiselta. Muutaman pysähdyksen jälkeen klo 02.40 lauantaiaamulla olimme perillä. Pienten nokosten jälkeen söimme aamupalat Hotellilla klo 08.00. Melkoisen ’tuhteerauksen’ jälkeen klo 10.20 kelkat saatiin siihen kuntoon, että saatoimme…voidaankohan tätä kirjata raporttiin (pikkasen korvia punottaa)…laittaa kelkkamme MOOTTORIKELKAN kyytiin.

moottorikelkka.jpg

Luotettu kelkkahuoltovastaava Esa oli lupautunut kuljettamaan meidät Kuonarjohkan varaustuvalle. Näin ajateltiin säästettävän voimia seuraavan päivän raskasta retkeä - aina Haltin tuvalle asti – ajatellen. Ensimmäisen etapin onnistumista juhlistettiin UFO:n tarjoamilla kaakaoilla rommilla höystettynä.

 

 

 

 

 

kuonari.jpgSunnuntaina 15.4. lähdimme matkaan aamulla klo 9.18 kohti Meekojärveä. Hovikuvaajamme Eero lähti samaan aikaan suksilla taittamaan matkaa. Ensi potkaisut lumella eivät rohkaisseet. Jalkineet tuntuivat uppoavan paikka paikoin lumeen aivan liian helposti. Kelkkauralle päästyämme löysimme kuitenkin optimaalisen liikeradan, jolla kelkka ja mies kulkivat uppoamatta liiaksi. Reilumpaa yöpakkasta toivottiin kuitenkin hartaasti. Matkamme Meekolle kesti kaksi tuntia. Keli oli aurinkoinen ja kertakaikkisen hieno. Tuvalla intouduimme kuvailemaan Saivaaran (jossa Urkin muistolaatta) suuntaan ja pikkasen myös muskeleita paljastavia karjuja. Selkeästi oli havaittavissa padipumpin hyödyt…siinä ’haukkarit ja oikkarit’ oli viimetteen päälle trimmattuja. Näissä V. Gustafssonin -tyylin harrastepiireissä on tästäkin puolesta hyötyä.

meeko.jpg

”Matkaan veljet hopeat!” komensi pääpahvi. Ja taas matkattiin kohti Govdosgaissin (1184 m) jyhkeää silhuettia. Pidimme taukoa Ossin kämpällä. Ei ollut ’Käsivarren sheriffin’ vastaanottokomiteaa paikalla. Siinä surkuttelimme Ossin kohtaloa ja vedimme hetken henkeä kämpän portailla. Kämpältä alkoikin rankka nousu, jonka jälkeen liukua Pihtsusjärven jäätä pitkin kämpälle. Parin tunnin voimien keräämisen jälkeen matkasimme aina Haltin tuvalle asti, jonne saavuimme klo 20.30.

 

 

ministeri.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

pitsus.jpg 

 

 

 

 

 

 

 

Nukuimme aamulla pitkään ja auringon paistaessa klo 11.12 lähdimme matkan päätavoitetta kohti. Matkaan varattiin ’lisähappea’ sopivassa määrin. Tuoreessa muistissa oli viime kertainen Ässälipun vienti Haltille. Tuolloin iski lievä ’vuoristotauti’ liiallisen tankkauksen johdosta. Sellainen haluttiin tällä kertaa visusti välttää. Alkutaipaleella aurinko tosiaan paistoi. Vähitellen keli muuttui kuitenkin pilviseksi, tuulisemmaksi ja vihdoin myös jäätävä tihkusade piiskasi matkalaisia. Pitkään toviin ei huipun näkymisestä ollut toiveitakaan. Huipulle vievä risureitti tuntui myös katkeavan. Ihmisketjusysteemillä löysimme aina seuraavan havun ja saatoimme jatkaa matkaa kohti huippua. Viimein lähes kahden tunnin rankan matkanteon jälkeen saavutimme 1328 metrisen Haltin huipun maanantaina 16.4. n. klo 13.00. Samalla pilviverho repesi kuin tilauksesta ja saatoimme nauttia upeista maisemista. Tuuli huipulla oli kuitenkin niin kovaa, että ½ tuntia riitti jäädyttämään matkalaiset niin, ettei tarvinnut komentaa kahta kertaa paluumatkalle. Tällä kertaa lasku sujui tyylikkäästi. Matkaa alas tehtiin n. 20 minuuttia. Edellisen kerran luistokelistä saatoimme vain haaveilla. Toisaalta nyt oli myös turvallisempaa laskea.

haltinkmpp.jpg

nousua_haltille.jpg

huipulla.jpg

vieraskirja.jpg

Palkitsimme itsemme muutamalla rommituikulla ja joku matkalaisista ’avasi baarin’ ja pääsimme nauttimaan virkistävänlonkeron mausta. Tehtiin vierailua myös autiotuvan puolelle, jossa porilainen tunnisti toisen porilaisen. Eli murteen perusteella saatoimme kysyä, että mistäs päin Poria? Rakennusfirman omistaja Meri-Porista siinä kertoili tarinaa mm. Kebnekaisen valloitukseltaan. Taas virisi Pahveilla ajatus naapurimaan korkeimman huipun valloittamisesta.

Illalla päätimme jo, että lähtisimme ajoissa aamulla liikkeelle, että hanki – mahdollisen kovemman yöpakkasen jäljiltä – kantaisi paremmin. Aamukuudelta herättiin ja iloksemme huomasimme, että rukouksiimme oli vastattu – yöllinen pakkanen oli jäätänyt pinnan kovaksi. Tuuli yltyi kovaksi lähtiessämme matkaan. Ensi kertaa oli hyötyä kypärähupusta. Varsinkin kun alkoi sataa lunta ja tuuli vihmoi voimalla vasten kasvoja.

Saavuttuamme Pihtsuksen tuvalle pidimme taukoa pari tuntia ja odotimme tuulen tyyntymistä. Turha toivo!! Yläkerran isäntä oli päättänyt, ettei päästetä Pahveja tällä kertaa liian helpolla. Ei muuta kun matkaan ja tuulta päin. Pihtsusjärveltä noustaessa Govdosgaissin rinteelle alkaa reitillä jyrkähkö lasku Ossin kämppää kohti. Tämä lasku oli koitua pääpahvin menoksi. Nuorimmat pahvit kulkivat hieman edellä ja odottelivat jo huolestuneena Jokken ja Been saapumista aina niille kohdin, jossa jyrkempi lasku loppuu. Hieman ennen ko. kohtaa rinne tekee mutkan vasempaan ja reitti jää siten rinteen taakse, että alhaalta katsottaessa ei ole mahdollista havaita reitillä liikkuvia. Vihdoin kaksi hahmoa näkyi etäällä laskettelevan kohti ’etukomennuskuntaa’. Pian saisimme selvyyden tapahtuneesta. Jokke oli alkuun tyylitellyt mallikkaasti vanhemman pahvin kokemuksella rinnettä alaspäin. Jossakin kohtaa rinnettä oli monttuja ja ristiin rastiin risteileviä kelkkauria. Tällaisessa kohtaa Jokken T-7 turboahdettu Eslalainen oli alkanut kaartamaan uhkaavasti kohti Pihtsusköngästä (Yksi Suomen korkeimmista vapaana virtaavista vesiputouksista). Jossakin vaiheessa, ennen kuin vauhti ja G –voimat saavuttavat inhimillisen sietokyvyn rajat, on tehtävä ratkaisuja. Jokke joutui tekemään salamannopean ratkaisun kelkan kaatamisesta. Kun rinne on jäinen ja vauhtikin on ehtinyt kiihtyä jonkin verran, on selvää, että ilman tuuria ei selviydy vaurioitta. Näin tässäkin tapauksessa. Onneksi ensivasteena apuun rynnännyt Bee oli päivittänyt tietojaan käymillään ensiapukursseilla. Ei oltu siis reilun kahdenkymmenen vuoden takaisen armeijan Anne-nuken elvytyskurssin varassa. No onneksi Jokke ei sentään tarvinnut elvytystä. Salamana kasteltu Magic –pyyhe (pakattuna kompaktiin kokoon) toi ensiavun. Tuuli oli edelleen kovaa ja päätimme jatkaa matkaa aina Meekojärven tuvalle asti. Verta vuotavana ja pyyhettä poskipäätä ja nenänvartta pidellen Jokke joutui tekemään matkaa.

verta.jpg
 
 

jokke.jpg

 

Meekon varaustuvalla olimme klo 11.45. Masteri hoiti Jokken paikkauksen desinfiointeineen ja viimeiset desinfioinnit suoritettiinkin suun kautta ryystämällä. Ei muuta kun kylille…kaveri jälleen edustuskelpoinen. Pikkasen täytyy kuitenkin kiitellä yläkertaa ettei käynyt pahemmin.

jokke2.jpg

Entinen puolustusministeri Seppo Westerlund seurueineen kävi tuvalla syömässä eväitään. Kertoivat aikovansa hiihtää aina Kuonarjohkalle asti. Aikomukseksi se tällä kertaa jäikin…muutama tuntia herrasmiesten lähdöstä tuli metsähallituksen kelkkamies kysymään huopia lainaan. Ministeri seurueineen pelastettiin kylmettymästä reitin varrelta maalikyliin.

 

Keskiviikkoaamu 18.4.2007 herätti pahvit aurinkoiseen aamuun. Jotakin erikoista taisi olla tässä aamussa, mutta mitä?? Jestas sentään yksi Pahvi oli tulossa miehen ikään…JYRÄYS TÄYTTÄÄ 40 v…kukkakauppa…missä on kukkakauppa? Tällaisia ajatuksia risteili varmaankin paatuneimmankin heteropahvin mielissä. No sitä kun ollaan Jumalan selän takana ei löydy kukkakauppaa. Alkajaisiksi otettiin kuitenkin aamurommit juhlan kunniaksi. Matkaan kohti maalikyliä lähdettiin heti aamuseremonioiden jälkeen. Yöpakkanen oli jäätänyt alustan potkukelkkailuun kelvoksi. Välietappi Saarijärven tupa saavutettiin puolen päivän jälkeen. Täältä saatoimme vihdoin parin päivän viivellä lähettää kännykkäkameralla ottamamme kuvat Lauhaan Tepolle. Viiden päivän uutispimennon harmaa usva häipyi myös, kun nähtiin tuvalla Kilpparilta tulleita päiväretkeläisiä. Turvallisin mielin saatoimme jatkaa matkaa kun kuulimme, että maa oli vakaissa käsissä. Maahan oli alkuviikosta saatu uusi hallitus…ulkoministerinä Ilkka Kanerva ja ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä Paavo Väyrynen!!!

Voipuneina, mutta onnellisina saapui Pahviryhmä sivistykseen vielä virka-ajan rajoissa. Pariksi yöksi oli varattu tutusta paikkaa rivitalopätkä. Illalla Jyräyksen juhlat jatkuivat Hotellilla, jossa maisteltiin keltaista tuttua menojuomaa.

Torstaina kierrettiin Saanan ympäri hiihtäen. Jyräys käväisi juhlistamalla syntymäpäivää myös Saanan huipulla. Näkymät 1029 metriä meren pinnan yläpuolelle kohoavalta Saanan huipulta oli kerrassaan upeat. Norjan puolen ’hain evä’ (Paras 1419 m) näkyi houkuttelevana…Sinne suunnattaisiin seuraavaksi. Raporttia viimeisteltäessä kolmen valtakunnan rajan tupa on jo varattu syksyn viikon 37 sunnuntaiksi. Mutta siitä ja Peltsan (1444 m) valloituksesta sitten seuraavassa tarinassalisää...

paita.jpg

 

sponsorit.jpg