Vierailut

Käyntejä kotisivuilla:357934 kpl

Kilpisjärvi kevät 2009

 

PAHVIT JÄLLEEN HALTIN MAISEMISSA 17.4.-24.4.2009

 

Lähtöaikaa aikaistettiin edellisiin vuosiin verrattuna. Kaikki mukaan ehtineet Pahvit (Jokke, Bee, Jyräys ja Mysiini) pitivät perjantain vapaapäivän töistä, joten matkaan päästiin aamulla yhdeksän aikaan. Lähtöpäivä siis kuitenkin sama perjantai ja tällä kertaa 17 päivä. Matkaa lähdettiin taittamaan jo tutulla tyylillä – matkailuautolla. Merikarvian Köffin parkkipaikalla tuttu pysähdys yllätyksineen. Nuoremmat Pahvit jälleen uutispimennossa tämän matkan sponsorisopimusten tuloksista.

 

091.jpg

Olimme jälleen saaneet ison kalan koukkuun…www.lauha.fi oli vuoden  tauon jälkeen sen verran ihastunut Pahvien mainosarvosta, että lupautui pitämään basecampin nettiblogia matkalaisten edesottamuksista. Pahvien nöyrä kiitos siitä Lauhan isännälle Tepolle. Komeat verkkaripaidat Lauhan ja muiden sponsoreiden logoilla varustettuna jaettiin matkan osaan ottajille juhlallisesti jo tutuksi tulleella parkkipaikalla.

 

Pitkän – 1100 km – matkan ensimmäisenä etappina poikkesimme Vaasassa Been vanhempien kahvipöydässä ja matkaevääksi saimme Been äiteen valmistamaa pizzaa. Annikille kiitokset jälleen kerran täyttävästä pizzasta. Itse asiassa muuta ruokaa ei isommasti tarvittukaan menomatkalla. Kuljetusvastuut on arvottu jo ennen lähtöä ja muistini mukaan järjestys oli melkein sama. Ensimmäisenä urakan aloittaa Bee Virtanen. Perille Kilpisjärvelle saavumme Jokken turvallisissa ’sompausotteissa’ n. klo 22.30.

092.jpgLauantai 18. päivä on aamulla aurinkoinen ja Pahvit puhkuvat intoa kelkkauralle kohti ensimmäistä etappia. Mitä kummaa…yksi Pahveista meinaa lähteä kaikkia järjestyssääntöjä uhmaten matkaan suksilla ja rinkka selässä! Kolme Pahvia pitäytyy vanhassa totutussa kulkupelissä…potkukelkassa mallia Esla T7. No allekirjoittanut on tosiaan saanut poikkeusluvan kokeilla kulkemista suksilla…ensimmäinen kilometri ei tosiaan tunnu herkulta. Hiki on valtava jo paljon ennen Tsahkaljärveä. Kelkat kulkevat kuulemma jokseenkin kevyellä potkuliikkeellä ilman suurempia ponnistuksia. Tarkoituksena on matkata lauantaipäivän aikana Kuonarjohkan varaustuvalle Saarijärven kämpän kautta. Into on niin kova, että kartan lukeminen jää vähäisemmälle huomiolle…tästä aiheutuen tulee päivän etapista viitisen kilometriä suunniteltua pidempi.

 

093.jpg

094.jpg

Onneksi huomaamme erheemme suhteellisen ajoissa kuljettuamme liian pitkään Terbmisjärven suuntaan. Muillekin matkailijoille huomioitavaksi, että karttaa kannattaa seurailla varsinkin kun suuntaa tien varresta Saarijärvelle. Merkattua reittiä erkanee kahteen eri suuntaan. Saarijärvellä pysähdymme tankkaamaan. Kämpältä lähdettäessä Jyräyspahvi jää muista jälkeen. Kelkka taitaa kulkea suksin matkaavaa rinkkamiestä paremmin tai sitten on kuntopuolessa petrattavaa. Vanha polvivaivakin äityy ajoittain. Illaksi ehdimme kuitenkin tuville ennen ’hiljaisuutta’. Kaiken kaikkiaan lauantaipäivän matkaa kertyy likimain 30 kilometriä.

096.jpg

095.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Bästa passagerare! Vi änländar om en stund till …ei! Sellaista ei sentään kuulu sunnuntaiaamulla Kuonarin tuvalta herätessämme, mutta hyvinkin voisi. Nimittäin humina joka puolelta kämppää on kuin ikkunat auki kulkeva junassa ennen Pendolinojen aikaa. Myrsky on jotain ennen kokematonta. Seuraavassa pieni kuvaus matkasta käymälään, joka sijaitsee 2-30 metriä kämpästä rinteeseen.  Ulko-oven avaaja lennähtää tuulen ja oven mukana vaakatasossa. Ovi on revetä saranoiltaan. Juoksuyritys tuulta ja vihmovaa lumisadetta vasten…ei onnistu ensi kerralla. Toisella yrittämällä tiukka etukeno päälle ja tahdonvoimalla kaiken fysiikan peliin pistäen pääsemme vauhtiin – vessareissu on syytä tehdä ’tandemina’. Toisiaan tsempaten kaksi ’hätää kärsivää’ saavuttaa kohteen ja ’kakspyttynen’ Kuonarin käymälä saa vieraansa. Eli keli on todellakin sellainen, ettei ole mitään asiaa taipaleelle. Koko päivän tuuli vihmoo ja myrsky ei hellitä otettaan. Vasta illaksi tyyntyy hieman. Yllätys on tyyntymisestä huolimatta suuri kun kämpän pihalle putkahtaa matkaajia moottorikelkan kyydillä. Heillä on varaus seuraavaksi yöksi petipaikoillemme! Siispä neuvottelut käyntiin kyytimiesten kanssa ja kohta jo ollaankin kelkkojen kyydissä matkalla Meekojärven kautta Pihtsusjärvelle.

 

Kaksi kelkkaa kuljettaa matkalaisia, yhden vetäessä perässään saunaa! Oikein kuultu. Siis Saunaa, jonka matkalaiset ovat tilanneet käyttöönsä Pihtsusjärven rannalle. Välillä sauna jää kiinni kinokseen, jolloin matkalaiset työntämään saunaa…kaksi kelkkaa lähtevät reunoilta auttamaan vetokelkkaa ja köysien kiristyessä sauna lähtee liikkeelle kuin hauki rannasta. Seurauksena lumihankeen pyllähtäviä matkalaisia.

 

Perille Pihtsuksen varaustuvalle saavumme puolen yön jälkeen. Siellä sama tilanne. Sinne majoittuneet tekevät puolestaan tilaa meille…pienen nurinan jälkeen. Heillä on kuitenkin käytössään oma moottorikelkka ja ilmakin on parantunut huomattavasti, joten he selviävät kyllä seuraavaan majoituspaikkaan.

 

 

097.jpg098.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maanantaina 20.4. heräämme virkeänä aamupalan laittoon. Ilmakin on jo aivan toista luokkaa. Pitkään piilossa pysynyt aurinko vilahtaa välillä jostakin näkyviin. Lähdemme taittamaan matkaa kohti Haltia. Tässä vaiheessa tuntuu, että suksilla matkaaminen on kelkkaan verrattuna vaivattomampaa ja kevyempää. Kuitenkin vajaan 10 km:n pätkä Pihtsuksen kämpältä Haltin tuville vaatii ponnistuksia sekin. Kelikin huononee ennen kämpälle pääsyä. Kummankin tuvan puoli on tyhjänä eikä yöpyjiä ole ollut eilisen myräkän vuoksi. Laitamme kamiinoihin tulet ja kohta saamme nauttia tuvan lämmöstä. Vedenhakumatka muodostuu mielenkiintoiseksi. Jonkinlainen keppi löytyy muutaman sadan metrin päässä kämpältä Haltijärvessä, josta alamme kaivuutyöt kepin tuntumasta. Tunnin duunin jälkeen olemme jo luovuttamassa kun päätämme vielä etsiä oikeata kohta toisesta kohtaa kepin ympäriltä…sieltähän sitä vettä löytyy märän lumen alta, eikä jäätä tarvitse rikkoa hullun lailla.

100.jpg

099.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilta vierähtääkin korttia pelatessa ja ruokaa laiteltaessa…ja joitakin Ufon tarjoamia kaakaoita painuu myös ruoan mukana kitalakeen. Illalla saamme tupaan vieraita kulkijoita parin vanhemman pariskunnan muodossa. Vaihdetaan kuulumisia ja kohta jo ollaankin unten mailla. Ajatuksena valloittaa seuraavana aamuna valtakunnan korkein kohta.

101.jpg102.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilmojen haltija ei tällä kertaa suosi matkalaisia. Päätöksentekoa helpottaa myös se, että varaus seuraavan yön petipaikoista on tehty n. 30 km:n päähän Kuonarin majalle. Eli tiistaiaamulla 21.4. lähdemme taittamaan matkaa ensin kohti Pihtsusta, jonne saavumme puolen päivän tietämissä. ”Mikä Emmaa vaivaa” kysyy joku kun Bee Virtasen kulku ei ole sitä mihin on totuttu. No Emmalla ei ole ’huuihaakio’ tällä kertaa vaan kyse lienee jalkavaivasta, joka äityy kesken reissun. Hovikuskimme Esa sattuu olemaan juuri parahiksi Pihtsuksella, joten Bee saa kyydin Meekojärvelle. Tässä vaiheessa kelikin on vielä kohtuullinen, joten muut päättävät jatkaa matkaa perunamoottoreilla. Meekolle tultaessa tuuli puhaltelee jo kohtuullisella voimalla. Edessä on palaverin paikka. Meekojärveltä Kuonarjohkalle matkattaessa on maasto hyvinkin avointa ja lisäksi kuljetaan jossakin 800 metrin korkeuskäyrällä. Eli kohtuullisenkin tuulen sattuessa on matkanteko vähintäänkin epämiellyttävää. Nyt tuuli olisi vielä vastainen ja lumisateinen. Vihmova lumisade vie näkyvyyden ja silloin mennään jo tietyssä pisteessä ns. oman henkensä kaupalla. Osa tarinastani on jälkiviisauttakin, nimittäin keli äityi tosi pahaksi illan mittaan. Joka tapauksessa päätös tehtiin vallitsevilla tiedoilla ajatellen Been kremppavaivaa ja vielä ’kaveria ei jätetä’ periaatetta. Siispä tien varteen Kilpisjärvelle Esan kyydissä. Kelkkakyydissä turvallisesti istuen näemme erään retkikunnan hiihtelevän urheasti kohti Kuonarin kämpää läpi tuulen ja tuiskun. Nolouden puna nousee kasvoille varsinkin kun huomataan, että matkalaiset ovat naisia. Ollaanko me Pahvit sittenkin J. Leskisen laulussaan mainitsemia ’paperitähtiä’?

 

Saapuessamme ’Kilpparille’ näemme sunnuntaisen myrskyn jälkiä. Styroksilevyjä ynnä muuta rakennustarviketta lojuu siellä täällä epämääräisissä kasoissa. Kuulemme vanhalta Lapin emännältä, että hänen muistinsa mukaan vastaavaa myrskyä ei ole ollut vuosikymmeniin. Otamme ekstrayön rivitalolta ja saunomme matkan pölyt pois ihokarvoiltamme.

 

Keskiviikko 22.4. on aurinkoinen ja tyyni. Jokke ja Jyräys tekevät hiihtolenkin Saarijärven kämpälle. Bee ja Mysiini nauttivat hiihtelystä Kilpisjärven jäällä. Hiihteleminen on tosiaankin nautintoa ilman rinkan painoa. Välillä on pakko pysähtyä maisemia ihastelemaan ja aurinkoa ottamaan. Nenärasvatkin oli tällä matkalla huomattu laittaa ajoissa palamisen välttämiseksi. Päivämatkalaisia on runsaasti matkalla Saarijärvelle. Maisemat mahtavia Saanan lisäksi melkein ’tonnisena’ tunturina näkyy silhuetissa Korkea Jehkas. Tällaisia maisemia ei muualta Suomesta löydä.

103.jpg

Torstaina, matkan viimeisenä hiihtelypäivänä päätämme katsastaa Temppelikuruun Ruotsin puolelta Salmivaaran takaa. Reitti kulkee Salmivaaran taitse Alaselle Kilpisjärvelle, josta noustaan Ruotsin puolen rinnettä ja kurua seuraillen sen ’alkulähteille’. Kurun eräänlainen päätepiste on järvimuodostelma, jota ympäröi kalliot joka puolelta. Kesäaikana juoksevan veden solinaa kuuluu varmasti paikalla, jossa nyt nautimme kaakaot leivillä. Tämäkin päivä suosii matkalaisia kelien suhteen. On hieno päättää loma auringon paisteessa hiihtelyyn.

 

 

 

106.jpg

104.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aamulla siivoamme kämpän jokseenkin perusteellisesti. Pahvit ovat aina jättäneet vuokratuvan parempaan kuntoon kuin residenssiä vastaan otettaessa. Matkaan päästään puolen päivän aikoihin. edessä uuvuttava 1100 kilometriä ’sukkulan’ kyydissä. Ajovastuut on käänteisessä järjestyksessä. Olemme tottuneet matkan aikaisiin renkaiden puhkeamisiin, mutta tällä kertaa matkan tekoa hidastaa menoveden yht’ äkkinen loppuminen! Kilpparilla mittarilukema näyttää, että päästäisiin Karesuvantoon asti, mutta eipäs päästä. Löpöt loppuu 40 km ennen huoltoasemaa!! Saamme kuitenkin työnnetyksi juhtamme levikkeelle. Siinä sitten huitomaan ja autoja pysäyttelemään. Menee jotakuinkin 10 minuuttia ennen kuin ensimmäinen auto näkyy horisontissa. Keskisuomalaisen pariskunnan Hi Acesta löytyy Jerrykannu jolla tankkaamme automme. Maksamme avokätisesti auttajalle. Perjantai 23.4. ehtii vaihtua jo lauantaiksi kun saavumme vihdoin Poriin.

 

Matkaamme voitaneen pitää jossain määrin onnistuneena. Haltin, jo moneen kertaan saavutettua, huippua ei tällä kertaa päästä kokemaan. Reissu on kuitenkin sen verran onnistunut, että lähtenemme matkaan myös ensi keväänä. Tuntuisi kuitenkin siltä, että  Kalottireitti tien varresta Haltille on kuljettu niin monta kertaa, että katseet on voitaisiin jatkossa kääntää Ruotsin ja Norjan puolelle. Asian päättää kuitenkin viime kädessä Pahvien hallintoneuvostoJ.