Vierailut

Käyntejä kotisivuilla:357937 kpl

Halti syksy 2005

 

KERTOMUS TEAM PAHVIN MATKASTA HALTIN HUIPULLE 3.9.-10.9.2005

Team Pahvin jäsenistö on tällä hetkellä kolmihenkinen. Vanhimmat ’pahvit’ ikäjärjestyksessä: Joel ’Jokke’ Blom, Juha "Bee" Virtanen. Kuvan verkkaripaitainen ’pahvi’ on kerhon uusin jäsen. Kiimingin Kotajärvellä kasteen saanut Jyrki ’Jyräys’ Tomberg.

2005_syksy1.jpg

Tällaisella ryhmällä lähdettiin matkaan Porista 3.9. iltapäivällä. Kiiminkiin saavuttiin illaksi saunomaan ja tarkastamaan reppujen sisältö ja paino. Jyräyksen rinkkaa kevennettiin tuntuvasti siellä olevan turhan painolastin takia.

Sunnuntaina 4.9. puolilta päivin olimmekin jo Kilpisjärvellä, jossa juotiin pelkät kahvit munkkien kera. Tornion kaupunginhotellin aamupala – 3,5 euroa/hlö!!! antoi riittävät voimat päivän ponnistuksille. Reput tarkistettiin ja täydennettiin Kilpisjärven matkakeskuksen parkkipaikalla. Taustalla näkyy Saanatunturi (1029 m). Parkkipaikalta otettiin taksi, jonka kanssa ylitimme Norjan rajan ensimmäistä kertaa. Reissun aikana ylitimme valtakunnan rajan kaikkiaan kahdeksan kertaa!! Rajoja yliteltiin siis ’norskien’ ja palatessa myös ’svenskien’ kanssa.

2005_syksy62.jpgTaksi vei meidät Didnujoelle (riippuen kartasta nimi on kirjoitettu milloin milläkin tavalla). Lähtöpaikassa GPS -laitteemme näytti n. 460 m. Tästä tulisimme nousemaan korkeuskäyrää n. 870 metriä. Kellonaika oli kolmen tietämissä. Ensimmäinen etappi vedettiin lähtöpaikasta Didnujokea myöden ja siitä tietyssä mutkassa kurvaten Lossuhyttanille (Norjan puoleinen autiotupa) . Matkaa kertyi reilut kolmetoista kilometriä.Lähdimme siis tieltä ensin kohti joessa olevaa voimalaitosta. Pienen kiertelyn, kaartelun ja kartan tutkimisen jälkeen löysimme oikeat polut ensimmäisellä etapilla. Matkan varrella pysähdyimme juomaan kaakaot ja nauttimaan ’korkillisen’. Kuvan Pahvi on perustajajäsen ’Jokke’, joka reissun vanhetessa tunnettaisiin myös nimellä herra nro 81 237.

2005_syksy9.jpg

 Illaksi saavuttiin Lossyhyttanille. Keli oli todella tuulinen. Kuvan tupa onkin kiinnitetty lujasti maahan vaijeriharuksin. Norjan puolen tupa on todella hyväkuntoinen ja siisti. Punkissa on patjat. Alakerrassa on nukkumatilat neljälle ja yläkerran parvelle mahtuu vähintään saman verran ’turhankävelijöitä’.

2005_syksy10.jpg

 

Kuvan pahvit Suomen puolella rajatolppaan    nojaamassa.

2005_syksy13.jpg

Urttashotelli autiotupa, jonka kuulemma joku yksityishenkilö on ’raijannut’ kairaan. ’Hotellissa’ oli makuupaikat neljälle. Söimme hotellissa välipalat. Tästä jatkoimme nimismiehen kämpälle.

2005_syksy17.jpg

 Päätimme ylittää Pihtsusjoen nimismiehen kämpän kohdalta. Urttaksella tuli vastaan ryhmä, joka oli kiertänyt suuren lenkin, koska eivät olleet tohtineet kastella varpaitaan. Eräs ryhmäläisistä kertoi, että porukkaa oli kuitenkin tullut joesta yli juuri kämpän kohdalta. Ei muuta kun lahkeet ylös ja ’spittarit’ (Honkkarista ostetut neopreenitossut) jalkaan ja ’yli mokoman joen yli, että heilahtaa’. Kuvan pieni punainen piste taustalla on ’pahvien’ tuorein jäsen ylittämässä lämmintä (veden lämpö n. +6 astetta C) vesistöä. Edessä Juha ’Bee’ kuivaamassa jalkoja ’Jokken’ fleecepaidalla.

2005_syksy20.jpg

Kuvassa ’Jokke’, joka tunnollisena kuvaajana oli aivan liian harvoissa kuvissa itse, Pihtsuskönkään juurella. Todella monta upeaa maisemaa kuvasi hovikuvaajamme digikamerallaan. Mm. tästä hienosta putouksesta, Kalottireitin pakollisesta pysähdyspaikasta, ympäröivine maaruskineen taltioitui useita otoksia kameran ’digiavaruuteen’. Tämä putous lienee Suomen korkeimpia ollen 17 m korkea. Matkaoppaasta luimme, että Norjan korkein vastaava on n. 270 m korkea!!! Joka tapauksessa tämä paikka oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. ’Team Pahvi’ suosittelee lämpimästi paikkaa kaikille käsivarren Lapissa kulkijoille. Tästä jatkoimme matkaa jokea myöden Pihtsusjärvelle. Vesitaso kierteli pariin otteeseen yläpuolellamme. Syy selviäisi muutaman tunnin kuluttua.

2005_syksy31.jpgPihtsusjärven autiotupa, jonne saavuttiin ennen pimeän tuloa. Matkaa kertyi Lossulta reilut 20 km. Pihtsusjärven pinta on 807 m meren pinnasta, joten tästä on nousua vielä Suomen ’katolle’ reilut viisisataa metriä. Kämpässä on varaustupapuoli 12 henkilölle ja autiotupa myöskin yhtä suurelle porukalle. Ensimmäisen yön ’pahvit’ nukkuivat lattialla. Kämpässä siis 15 sierainparia kuorsasi ja päästeli tuhnujaan. Melkoinen sählinki kun kokkaajia oli jonoksi asti. Saimme kuitenkin ruuat laitettua illalla ja aamupalat ennen Haltin huiputusta. Tuvalla selvisi, mikä takia vesitaso oli kierrellyt pariin otteeseen kairassa. Vesitaso haki parit toipilaat Pihtsuksen autiotuvalta. Toinen oli kaatunut Haltin kivikossa ja hankkinut avohaavan otsaansa. Toinen poti rasitusvammaa. Vesitasosta saattaisi olla hyötyä myös jatkossa!

2005_syksy33.jpg

Keskiviikkoaamuna aamupalan jälkeen lähdimme yrittämään huiputusta n. klo 10.30. Kuvan Haltijärvi etummaisena nähtynä Haltin rinteeltä. Haltijärven takana siintää Pihtsusjärvi. Kuvan Pahvit ovat jossakin 1100-1200 metrin korkeudessa. Haltijärvi on n. 900 meren pinnan yläpuolella.

2005_syksy38.jpg

 

 

 

 

 

                   Missähän se Haltin huippu lienee?

halti_2005_108pieni.jpg

 

 

 

Sällit huipulla. Nimet vihkoon. Seuraavat numerot kirjautuivat nimillemme: Jokke 81 237, Juha 81 238 ja Jyrki 81 239. Reissumme tarkoitus oli täyttynyt 6.9. herran vuonna 2005 klo 14.30.

2005_syksy42.jpg

 

 

 

 

Jokke ’ekstaasissa’ kivipaaden vieressä 1328 metrin korkeudessa.

2005_syksy46.jpg

 

 

 

Haltin huipulla otti kuului jopa Jyrkin ’rätinälinjan’ liittymä hetken signaalia haettuaan. Haltin huippu ei löytynyt aivan helpolla. Keli oli sumuista ja silloin tällöin heitti jonkun räntähiutaleen. GPS:n ruutu näytti reilua 1300 metriä, kun olimme jo menettämässä toivoa huipun löytämiseksi. Stroohipullokin korkattiin lämmikkeeksi. Päätimme kuitenkin vielä etsiä. Joitakin kymmeniä metrejä kuljettuamme sumuverho repesi yht’ äkkiä ja Haltin huipun kivipaasi työntyi näkyviimme lännessä. Matkaa sinne oli parisen sataa metriä. Reitti Haltille on merkattu, mutta punapäiset tolpat katoavat näkyvistä jos hetkeksi herpaantuu. Varminta on ottaa tarkka kompassisuunta ja noudattaa sitä kulkiessaan.

Matkareittimme huipulta kulki Haltin autiotuvan – Haltijärven rannalla – kautta, jossa inkeriläissyntyinen vaeltaja kokkaili ruokaansa. Pienen välipalan jälkeen lähdimme kohden Pihtsusjärveä. Matkalla pysähdyimme ihailemaan vesiputousta (kuvassa).

2005_syksy59.jpg

 

 

Seuraavan yön vietimme täydessä Pihtsusjärven autiotuvassa. Jokkella ja Juhalla oli jo ennen matkaa orastavaa flunssaa. Nyt pärski jo seurueen kolmaskin jäsen. Yö meni niistellessä ja kieriskelyssä. Lisäksi Jokkella ja Jyrkillä oli polvessa rasitusvammat. Alas kulkeminen oli kivuliasta. Eräs ryhmä oli tilannut vesitason keskiviikoksi (7.9.). Pohdimmekin vaihtoehtoista paluuta Kilpisjärvelle. Matkan hinta 280 euroa ei hirvittänyt vaeltajia. Heräsimme koleaan aamuun. Yön aikana järven toisella puolella kohoava Govdoskaisi (n.1180 m) oli saanut lumipeitteen.

2005_syksy66.jpg

 

 

Odottelimme vesitasoa, jonka piti saapua puolen päivän aikaan. Pilvet roikkuivat alhaalla ja pelkäsimme, ettei ’vesikelkka’ kulkisi ollenkaan. Kello tuli yksi, eikä konetta näkynyt. Suunnittelimme jo matkaan lähtöä. Tankkasimme välipalaa ja olimme jo lähdössä kunnes jostakin kaukaa alkoi kuului lentokoneen ääntä muistuttavaa pörinää. Kellon näyttäessä kahta sujahti pilvistä vapauttava näky. Kone teki ’kunniakierroksen’ tuvan yllä ja laskeutui sulavasti Pihtsuksen ’lentosatamaan’. Koneen kipparin kanssa sovimme kahdesta uudesta hausta. Kaksi vanhempaa naishenkilöä päästimme edellemme. Oli mahtavaa katsella vaeltamiamme seutuja ilmasta käsin. Järviä näkyi siellä täällä yli 1000 metrin korkeudessa. Valtakunnan raja ylitettiin kahdesti lennon aikana.

Kello neljän aikaan olimme Kilpisjärvellä, josta vuokrasimme mökin ja rantasaunan. ’Sikermä 17’, josta Jokke ja Juha väänsivät matkan aikana ’tarunhohtoista’ kuvaa, vapautui seuraavana päivänä. Torstaina ajoimme Tromssaan ja nautimme matkan aikana henkeäsalpaavista maisemista.

2005_syksy69.jpg

Perjantai aamulla luovutimme Sikermä 17 avaimet ja lähdimme kotimatkalle. Kaaresuvannon kohdalta ajoimme Ruotsin puolelle. Kahden sadan kilometrin aikana vastaan tuli viisi autoa! Tiet olivat tosi huonossa kunnossa aina Pajalaan asti. Yövyimme perjantain ja lauantain välisen yön Yli-Iin mökillä. Lauantai-aamulla lähdimme viimeiselle etapille kohti Poria. Reissu oli kaiken kaikkiaan erittäin virkistävä. Laulaa lurittelimme kotimaisia hittejä automatkan ajan Joken säestämänä. Matkalla suunnittelimme jo Ruotsin korkeimman tunturin Kebnekaisen valloittamista, mutta…se onkin jo toinen tarina.

 

Teksti© Jyrki Tomberg   Kuvat ©Joel Blom