Vierailut

Käyntejä kotisivuilla:357933 kpl

Potkukelkalla Haltille 2006

TEAM PAHVIN MISSIO (PORIN ÄSSIEN LIPUN PYSTYTYS) ’SUOMEN KATOLLA’ 1328 METRIN KORKEUDESSA  22.4.-26.4.2006

 

  TEAM Pahvi starttasi matkaan Porista perjantaina 21.4.2006 kokoonpanolla: Joel Blom (Jokke), Juha Virtanen (Bee), Jyrki Tomberg (Jyräys), Pasi Malja (Mysiini) ja Juha Blomster (Bluemaster). Kolme ensin mainittua Pahvia oli tehnyt jo ’tiedustelumatkan’ vaeltamalla Haltille vuoden 2005 syyskuussa. Tällä kertaa matkalla oli erityinen merkitys. Paitsi, että matkaa taitettiin potkukelkoilla, oli tarkoitus pystyttää maailman kaunein seuralippu Suomen korkeimmalle kohdalle. Niinpä retkikunta lähti matkaan Patasydän kappaleen saattelemana. Uskollisina työjuhtina toimivat Bluemasterin Mercedes Benz (Danny de) Vito ja Jyräyksen Volvo V 40 (sport de luxe). 

halti_2006_jokke_002.jpg_pieni.jpg Ensimmäinen yö vietettiin Myllynivan mökillä Oulun lähellä. Suunnittelimme matkan kulkua tarkasti karttaan tuijottaen. Olihan harteillamme melkoinen vastuu Patajoukkueen taistellessa viimeisiä finaalipelejään Hämeenlinnan ’ritareita’ vastaan. Tehtävässä ei haluttu epäonnistua. Jokunen ’neuvoa antava’ jouduttiin kuitenkin ottamaan illan kuluessa.  

halti_2006_juha_019.jpg_pieni.jpg                                 

 

   

Lauantaiaamulla klo 05.30. oli tuvassa herätys vanhimman Pahvin Jokken jaellessa ’tulikomentoja’. Yleinen ’härdelli’ vältettiin sillä, että jo edellisenä iltana katsastettiin reput ja varusteet kuntoon. Ensimmäinen pysähdys oli Tornion valtionhotellissa, jossa nautittiin ravitsevat aamupalat (hinta noussut edellisestä kerrasta n. 100 %).

halti_2006_jokke_021.jpg_pieni.jpg

Kilpisjärvelle saavuttiin ajallaan klo 15.00 paikallista aikaa (Ruotsin aika vähän jäljessä). Laitoimme kelkat kuntoon rivitaloasuntomme – joka tulisi olemaan kotimme Haltin huiputuksen jälkeen kolme yötä – parkkipaikalla. Ässälippu liehui koko ajan hangessa ja Viton stereoissa pauhasi Nuoret Vihaiset Miehet Patasydäntä tykittäen. Jokaisen kelkkaan luonnollisesti kiinnitettiin pienempi Ässälippu. Sanomattakin on selvää, että retkikuntamme keräsi alueella huomiota. Kameroiden leiskunta saatteli Pahvit matkaan ja kaikki toivottelivat onnea matkalle. Vastaanotto oli jo tässä vaiheessa hyvin lämmin. Mission markkina-arvo tuli positiivisella tavalla esille useassa kohtaa Pahvien tehdessä matkaa.

 potkuri29pieni.jpgpotkuri27pieni.jpg

 

 

Ensimmäinen varaustupayö vietettiin 10 km:n etapin jälkeen Saarijärven kämpällä. Ensi nousu oli hikinen ja sikäli murheellinen, että radiosta kuulimme, kuinka Hockey Playing Knights (HPK) teki maaleja Isomäen hornankattilassa Ässiä ahnaammin. Ennen kämpälle saapumista selvisi, että Ässät oli VOITTANUT hopeaa. Kriisipalaverin jälkeen päätimme yksimielisesti jatkaa missiota tappiosta huolimatta.potkuri35pieni.jpg      halti_2006_jokke_038.jpg_pieni.jpg

 

Sunnuntaiaamu valkeni melkoisessa extremeolosuhteessa. Tarkoitus oli lähteä ennen kukon laulua, jotta hanki olisi luistava ja jotta ehtisimme potkutella 40 km!!! Aina Haltin varaustuvalle asti (näin pääpahvi oli arvioinut Pahvien voimavarat). Virta hiipui kuitenkin 30 km:n jälkeen Pihtsusjärven autiotuvalle. Alkunousu Kahperusvaarojen satulaan oli jokseenkin rankkaa. Asiaa auttoi kuitenkin myötätuuli. Kuonjarjohkan ’tankkauksen’ jälkeen jatkoimme matkaa kohti Meekojärveä. Ensimmäiset vauhdin hurmat koimme lasketellessamme Meekojärven autiotuvan maastoon. Tässä vaiheessa kaikki Pahvit selvisivät ilman kaatumisia. Meekolla pysähdymme hetkeksi jatkaaksemme matkaa Meekon laakson kautta nimismies Ossin kämpälle. Ossin kämpän kohdalta alkoi ’rypistys’ Govdosgaisin (1184 m) rinnettä ylös. Pihtsusjärven jäätä ylitettäessä Mysiini ja Bluemasteri vetivät letkaa (Bluemasteri kuuleman mukaan oli hyytymäsillään, mutta suomalainen sisu ja Golanilla hankittu peräänantamattomuus auttoivat viimeiset metrit Mysiinin kantapäitä seuraillen). Seuraavassa ryhmässä tulivat Jokke ja Bee (takaa katsoen ilmeisen hyvinvoivina). Perää piti allekirjoittanut (Jyräys), joka viimeiseksi pääsi valkkaamaan jalakset (ainoat käytetyt – muilla pakasta vedetyt) kelkkaan. Sitkeästi taivalsi matkaa myös hännän huippu.

halti_2006_jokke_050.jpg_pieni.jpg

potkuri239pieni.jpg

Voipuneina saavuimme Pihtsuksen kämpälle yöpymään illan suussa n. klo 20.00. Iltapalan jälkeen pahnoilta kuuluikin jo tasainen kuorsaus.

Seuraava päivä (maanantai) valkeni AURINKOISENA (thank God). Aamupalan ja päivärepun pakkauksen jälkeen lähdimme kohti Suomen valtion korkeinta kohtaa 1328 metriä korkeaa Haltin huippua. Matkaan oli otettu runsaasti ’urheilujuomaa’, jotta nestetasapaino ei missään vaiheessa pääsisi järkkymään. Matkasimme Haltijärvestä laskevan joen viertä taukoja aika ajoin pitäen. Varustusta oli useaan otteeseen kevennettävä auringon porottaessa ja jätkien hikistyessä. Haltin tuvan kohdalta alkoi sitten jyrkempi nousu. Yksimielisesti päätimme huiputtaa Haltin ensin, jonka jälkeen lasketeltaisiin Haltin tuvalle tankkaamaan. Jouduimme pitämään taukoja 5 minuutin välein. Lopulta huippu häämötti ja kellon viisarit pysähtyivät aikaan 13.10, kun missio oli saanut huipennuksen. Tunnelma oli uskomaton. Huipulla odotti n. 50 hengen ryhmä moottorikelkalla Haltille vietyjä ’Etelän variksia’. Taputusten saattelemana lauloimme…voittoon asti taistellaan. Periksi ei anneta milloinkaan…Ässälippu liehui hetkeä myöhemmin kauniina tuulessa keinahdellen ’Suomen katolla’. Isot miehet liikuttuivat ko. hetkellä. Oli käytävä sivummassa vetistelemässä. Haltin kirjaan numeroitiin matkaajien nimet seuraavasti: 81 721 Mysiini, 81 722 Bluemaster, 81 723 Jokke, 81 724 Bee ja 81 725 Jyräys.

   

halti_2006_jokke_070.jpg_pieni.jpghalti_2006_juha_065.jpg_pieni.jpg          

Kun tehtävä oli saavutettu rohkenimme palkita itsemme ’lisähapella’ (Stroh..ganoffilla 80 vol.). Sen verran ’happea’ kulutettiin, että paluumatka oli täynnä jännittäviä käänteitä. Sitä ennen vierähti pari tuntia fiilisteltelyihin huipulla. Otettiin valokuvia, laulettiin ja soiteltiin läheisille sekä Ässätoimistoon…Tehtävä suoritettu. Pienempi Ässälippu sai kunnian jäädä liehumaan Haltille. Kelkat ottivat alkulaskulla ammattimaisella otteella tuntumaa alueen korkokuvaan. Parin minuutin vauhdin hurman jälkeen oli Pahvin toisensa jälkeen tunnustettava, ettei karjuja oltu koulutettu näin rajuun vauhtiin. Hetken päästä kelkkaa kulki ilman ohjastajaa. Matka ilman kuljettajaa oli näissä olosuhteissa helposti sata metriä. Näin kävi Beelle, joka ’lattiasta’ ihaili oman kelkkansa kulkua tokaisten vierellä ohjastavalle Bluemasterille, että OTA KELKKA KIINNI! Helpommin sanottu, kuin tehty. Bluemasteri ’putosi’ Been sanat kuultuaan ja niinpä ohjastajavapaita kelkkoja kulki kaksin kappalein pitkin Haltin rinnettä. Mysiini teki tällä välin omia kuperkeikkojaan. Jalakset osoittivat kohti taivasta, mutta mies hengissä ja suht hyvissä voimin. Myös vanhin pahvi Jokke joutui tunnustamaan Haltin ja fysiikan lait voimakkaammiksi. Jossakin vaiheessa Jyräys tokaisi Bluemasterille: ”nähdään sitten tuvalla otan tässä kelkasta irti kaikki mikä lähtee”…parin minuutin päästä Jyräys otti kontaktia rinteen kanssa ja lumi pöllysi. Jyräys katseli Bluemasterin viuhuvaa laskua ohi pienet asfaltti-ihottumat kyynärpäässä.

halti_2006_juha_067.jpg_pieni.jpg

 

  Haltin huiputus Pihtsusjärven autiotuvalta kesti yhteensä n. 4 tuntia. Lasku huipulta Haltin autiotuvalle 17 minuuttia. Haltin tuvalla otimme huilia, joku toista vähän enemmän. Tuvalla oli asiantuntevaa ’hoitohenkilökuntaa’ hoitamaan reissussa rähjääntyneitä Pahveja. Kaleva ja Sirkka Kuopiosta antoivat itse kunkin tarvitsevan ensiavun. ’Iskän’ (Kaleva) ja hänen siippansa Sirkan kanssa teimme huiputuksen jälkeen retken kolmen valtakunnan rajapyykille, jossa juhlistettiin sotiemme veteraanien muistopäivää. Saimme myös kutsun saapua saunomaan Savoon. Haltin tuvalla hetken levättyämme jatkoimme matkaa Pihtsusjärven varaustuvalle (tämä yö oli varattu varaustuvan puolelta jo ennen matkaa). Päivän etappi oli n. 25 km.

potkuri75pieni.jpg

 

Paluumatkalle lähdettiin tiistaiaamulla aikaisin. Päivämatkaa Kuonjarjohkan varaustuvalle kertyi n 20 km. Tuuli oli tällä kertaa vastainen, mutta ei alkumatkasta häiritsevä. Govdosgaisin satulan ja nimismies Ossin kämpän lasku sujui kaikilta mallikkaasti. Kukaan ei tällä kertaa kaatunut. Meekon laaksossa näimme uljaana liitelevän nuoren maakotkan. Meekojärven autiotuvalla söimme evästä ja joimme kuumat kaakaot. Osa tankkasi mahalaukkua tonnikala-annoksella. Meekolta alkoikin sitten melkoinen nousu Saivaaran (jossa UKK:n muistolaatta) ja Kahperusvaarojen väliseen satulaan. Tuuli voimistui nyt jonkin verran ja oli siis vastainen. Nuorimmat Pahvit taittoivat matkaa kärjessä. Tuuli oli sen verran kylmää, ettei haluttanut jäädä pitkäksi aikaa taukoa pitämään. Päivän etappi oli n. 20 km ja jokseenkin rankka. Viimein saavuimme Kuonjarjohkan varaustuvalle. Varaustupa on käsivarren ehdottomia helmiä. Haltin vastaava on myös uutuuttaan hohtava, muttei allekirjoittaneen mielestä yhtä viihtyisä.

potkuri268pieni.jpg

potkuri84pieni.jpg’Hyvin nukutun yön’ jälkeen olimme valmiita matkan viimeiselle etapille. Aurinko paistoi todella upeasti. Nenänvarret jo valmiiksi palaneina (rasvaa huomattiin laittaa vasta jälkeenpäin) lähdimme innolla kohti Saarijärven kämppää. Matka taittui leppoisasti. Kuonjarjohkalta Saarijärvelle oli pitkä loiva lasku, joten ei tarvinnut rimpuilla aivan maitohapoille asti. Mielessä häämötti rivitalon sauna viiden vuorokauden ’pesuvapaan’ päivän jälkeen. Hanki kantoi vielä moottorikelkkauralla, mutta aivan viimeisiä hetkiä oli tehdä matkaa potkulekalla. Saarijärvellä saatoimme ottaa kontaktia ’sivistykseen’ kännyköillä. Pienen tankkauksen jälkeen olimme valmiit viimeiseen 10 km:n etappiin. Perille Kilpisjärvelle saavuimme klo 12 jälkeen keskiviikkona 26.4.2006. Koepahvit Mysiini ja Bluemasteri olivat saaneet ’tulikasteensa’ ja tehtävästä kiitettävin arvosanoin selvinneinä lyötiin lopulta varsinaisiksi Pahveiksi Kilpisjärven retkeilykeskuksessa. Jätkät olivat ansainneet Haltimerkin pipoihinsa ommeltavaksi.

potkuri116pieni.jpg

 

  Matka oli kerrassaan onnistunut. Vierailu hotellin baarissa oli myös ikimuistoinen monessakin mielessä. Pahvipipot päässä saimme vastaanottaa paukun jos toisenkin tuntemattomilta, joiden korviin Ässälipun vienti Haltille oli kantautunut puskaradion kautta…”hei siinä on se PAHVI –ryhmä Porista”!

 

 

 

 

                              Copyright ©  teksti Jyrki Tomberg          Kuvat © Juha Virtanen ja Joel Blom